San Marino 2013: Valentina Monetta - Crisalide (Vola)
Täältä löytyy San Marinon 2013 sanoitukset.
1. Kasvutarina (perhonen)
Niin yksinäinen olen
En oikein tiedä mitä teen
Kaiken tuskan jätän jälkeen
Koteloon kietoudun ja riipun
Puun oksalla tuulessa kiikun
Ihan kuin siivet saisin
Silloin nukahtaa taisin
Kaiken menetetyn saan takaisin
Silmis jo pimenee, viherpeittoon meen
Se mut syleilyyn sulkee
Kotelona, kasvoin aikuiseksi
Perhosena siivet aikaisen
Murheet unohdan hetkeksi
Kaunaa kanna enää en
Maailma täältä tulen
Leijun tuulen mukana
Se mua johdattaa
Olen aivan hukassa
Merten päällä, mä seilaan vailla suuntaa
Vastatuuleen
Kotelona, kasvoin aikuiseksi
Perhosena siivet aikaisen
Murheet unohdan hetkeksi
Kaunaa kanna enää en
Maailma täältä tulen
Maan päälle saavun
Yleisö mulle pauhaa
Mitätön oonko enää kun
Koko maa laulaa
Kotelona, kasvoin aikuiseksi
Perhosena siivet aikaisen
Murheet unohdan hetkeksi
Kaunaa kanna enää en
Maailma täältä tulen
Täältä mä lentäen tuun
Perhoslauma mul takana on
Kotelon kiusatut
Vuodet ohi on
Uudet tuulet puhaltaaaaaaaaaaaaa
Täältä, täältä mä lentäen tuuuuuuun.
En oikein tiedä mitä teen
Kaiken tuskan jätän jälkeen
Koteloon kietoudun ja riipun
Puun oksalla tuulessa kiikun
Ihan kuin siivet saisin
Silloin nukahtaa taisin
Kaiken menetetyn saan takaisin
Silmis jo pimenee, viherpeittoon meen
Se mut syleilyyn sulkee
Kotelona, kasvoin aikuiseksi
Perhosena siivet aikaisen
Murheet unohdan hetkeksi
Kaunaa kanna enää en
Maailma täältä tulen
Leijun tuulen mukana
Se mua johdattaa
Olen aivan hukassa
Merten päällä, mä seilaan vailla suuntaa
Vastatuuleen
Kotelona, kasvoin aikuiseksi
Perhosena siivet aikaisen
Murheet unohdan hetkeksi
Kaunaa kanna enää en
Maailma täältä tulen
Maan päälle saavun
Yleisö mulle pauhaa
Mitätön oonko enää kun
Koko maa laulaa
Kotelona, kasvoin aikuiseksi
Perhosena siivet aikaisen
Murheet unohdan hetkeksi
Kaunaa kanna enää en
Maailma täältä tulen
Täältä mä lentäen tuun
Perhoslauma mul takana on
Kotelon kiusatut
Vuodet ohi on
Uudet tuulet puhaltaaaaaaaaaaaaa
Täältä, täältä mä lentäen tuuuuuuun.
2. Leima
Yy... mm...
Kerro, oonko ihminen?
Tiedostava vaiko en?
Mitä parvi päättää, sen teen
Pieni luovuus mun oma on yhteistä
Te muut, mut ryhmittäkää
Vammaiseksi, autistiksi
Rasistiksi, taituriksi
Kenen kilta paistaa esiin?
Virkamerkki ja rooli mut sulloo kolooni
Päämäärä on persoonaton
Leimaa leima, saa kyltin otsa avara
Verrokkeina varttuu käyttötavaraa
Leikkaan poikki filmin, riitti draama tää
Liito harmaaseen kun häviää... elän taikka en
Usko säännöt ankarat, sätkylanka rankana
Yhteiskunnan muutoin nolaat
Kenraali tai hippi - tuo muotti jolle sielu paiskotaan
Ken muuttuu, mokaa!
Leimaa leima, leiman leima ikuinen
Verrokkeina sä ja mä, riitasoinnuin puhutaan
Löytyi juutalaisuus versus islamit
On sulla koira, mulla kissani
Voi, toinen niin poikkeaa!
Ventovieraiden ihmismuoto säikäyttää
Kiihtyy kiire leimaukseen
Pelko syynä teilaukseen
Leima leimaa otsan, varokaa!
Verrokkeina varttuu käyttötavaraa
Leikkaan poikki filmin, niin herään
Syytä seuraus ei perää... elän taikka en
Leima - kerran saavuit, sä jäät
Harras leima - kestät vaikka häivytään
Takana hukka alituinen
Eessä rauha luiden
Nekin leimataan
Leima leimaa
Leima, voitit, nyt meen!
Kerro, oonko ihminen?
Tiedostava vaiko en?
Mitä parvi päättää, sen teen
Pieni luovuus mun oma on yhteistä
Te muut, mut ryhmittäkää
Vammaiseksi, autistiksi
Rasistiksi, taituriksi
Kenen kilta paistaa esiin?
Virkamerkki ja rooli mut sulloo kolooni
Päämäärä on persoonaton
Leimaa leima, saa kyltin otsa avara
Verrokkeina varttuu käyttötavaraa
Leikkaan poikki filmin, riitti draama tää
Liito harmaaseen kun häviää... elän taikka en
Usko säännöt ankarat, sätkylanka rankana
Yhteiskunnan muutoin nolaat
Kenraali tai hippi - tuo muotti jolle sielu paiskotaan
Ken muuttuu, mokaa!
Leimaa leima, leiman leima ikuinen
Verrokkeina sä ja mä, riitasoinnuin puhutaan
Löytyi juutalaisuus versus islamit
On sulla koira, mulla kissani
Voi, toinen niin poikkeaa!
Ventovieraiden ihmismuoto säikäyttää
Kiihtyy kiire leimaukseen
Pelko syynä teilaukseen
Leima leimaa otsan, varokaa!
Verrokkeina varttuu käyttötavaraa
Leikkaan poikki filmin, niin herään
Syytä seuraus ei perää... elän taikka en
Leima - kerran saavuit, sä jäät
Harras leima - kestät vaikka häivytään
Takana hukka alituinen
Eessä rauha luiden
Nekin leimataan
Leima leimaa
Leima, voitit, nyt meen!
3. Feeniks
Haa... mmm...
Pettymykset toisinaan
Vahvistavat toisiaan
Opettavat turhautumaan
Tuhkan alle jää toivo ja tukahtuu
Se riitä ei johdattamaan
Lintu jälleensyntynyt
Lupauksen on pitänyt
Uhrautua liidettyään
Tarun velvoittamana se uskollisena
Roviolla jo paistattelee
Mutta feeniks vielä ilmaan kohoaa
Kuollut ruumis uuteen eloon virkoaa
Tällä linnulla on yksi tehtävä
Legenda on tulenkestävä
Feeniks, lennä taas!
Tulen tunnen minäkin
Omin käsin sytytin
Liekin, jota hallinnut en
Nyt kuolleista palaan ja uskottelen, että syntynyt
En luovuttamaan
Olen feeniks, palaan kokeneempana
Näyttämöllä seison nyt ilkialastomana
Minut sopii tulla arvostelemaan
En enää suostu puolustelemaan
En sorru teeskentelyyn
Muusa laulaa taas
Olen niellyt ylpeyden
Ihmisluonnon heikkouden
Tahdon vaihtaa nöyryyteen
Feeniks, kultasiipi kimaltaa
Ilmaan nousee, pilven taakse katoaa
Meillä kaikilla on tehtävä
Kohtalo on hyväksyttävä
Kohta lennän taas
Feeniks vertauskuvallinen
Suunnan antaa elämälle ihmisen
Vaikka aina ei voi voittaa, aion vielä luottaa
Kertaan seuraavaan
Feeniks, feeniks, feeniks, kohoa taas!
Pettymykset toisinaan
Vahvistavat toisiaan
Opettavat turhautumaan
Tuhkan alle jää toivo ja tukahtuu
Se riitä ei johdattamaan
Lintu jälleensyntynyt
Lupauksen on pitänyt
Uhrautua liidettyään
Tarun velvoittamana se uskollisena
Roviolla jo paistattelee
Mutta feeniks vielä ilmaan kohoaa
Kuollut ruumis uuteen eloon virkoaa
Tällä linnulla on yksi tehtävä
Legenda on tulenkestävä
Feeniks, lennä taas!
Tulen tunnen minäkin
Omin käsin sytytin
Liekin, jota hallinnut en
Nyt kuolleista palaan ja uskottelen, että syntynyt
En luovuttamaan
Olen feeniks, palaan kokeneempana
Näyttämöllä seison nyt ilkialastomana
Minut sopii tulla arvostelemaan
En enää suostu puolustelemaan
En sorru teeskentelyyn
Muusa laulaa taas
Olen niellyt ylpeyden
Ihmisluonnon heikkouden
Tahdon vaihtaa nöyryyteen
Feeniks, kultasiipi kimaltaa
Ilmaan nousee, pilven taakse katoaa
Meillä kaikilla on tehtävä
Kohtalo on hyväksyttävä
Kohta lennän taas
Feeniks vertauskuvallinen
Suunnan antaa elämälle ihmisen
Vaikka aina ei voi voittaa, aion vielä luottaa
Kertaan seuraavaan
Feeniks, feeniks, feeniks, kohoa taas!
4. Lennä
Hu... mm...
Vaahtopäitä kuuntelen
Vastatuulta suutelen
Iho jäätyvä pistelee
Pieni lintu ei pelkää ei pakene
Se järky ei päätöksineen
Kuljen kohti loppuani
Liian ujo maailmaani
Hento huuto tuulessa soi
Ehkä pelkään ja murrun jos valheista turrun
Ja yksin jään taivaltamaan
Lennä, lennä, tuuli vielä humisee
Ilmaan ennän, unhoon vaipuu eilinen
Jossa laululintu soittoansa myi
Kyynelilleen lupaa kysyi
Ja pian kuoli pois
Lintukoto murretaan
Linkkuveitsin ikkunaan
Pilkan voima kaiverretaan
Vaan hennoista hennoin tuo pyyntö pienin jääköön elämään
Ja voimistukoon
Täytyy lentää, lennä, lennä lintunen
Tuothan voiman laulujen
Jotta jaksan huomiseen
Kanna maailman kaikki surunkyyneleet
Ja pyyhi posket niistä kostuneet
Jää ilo kannattamaan
Meri tyyntyy pian
Vastatuuli heikentyy
Iho jäästä selviytyy
Laululintu virkistyy
Lennä, tuuli vielä humisee
Ilmaan ennän, kantaa siivet huomiseen
Jossa lintu soittoansa myy
Äänestänsä mykistyy
Enää itke ei
Lennä, siivet auenneet on
Älä pelkää, liitämällä kohtaloon
Löydät rakkaudesta taikaa, sille annat aikaa
Elä, ihminen
Lennä, lennä, lennä, vierelle jään
Vaahtopäitä kuuntelen
Vastatuulta suutelen
Iho jäätyvä pistelee
Pieni lintu ei pelkää ei pakene
Se järky ei päätöksineen
Kuljen kohti loppuani
Liian ujo maailmaani
Hento huuto tuulessa soi
Ehkä pelkään ja murrun jos valheista turrun
Ja yksin jään taivaltamaan
Lennä, lennä, tuuli vielä humisee
Ilmaan ennän, unhoon vaipuu eilinen
Jossa laululintu soittoansa myi
Kyynelilleen lupaa kysyi
Ja pian kuoli pois
Lintukoto murretaan
Linkkuveitsin ikkunaan
Pilkan voima kaiverretaan
Vaan hennoista hennoin tuo pyyntö pienin jääköön elämään
Ja voimistukoon
Täytyy lentää, lennä, lennä lintunen
Tuothan voiman laulujen
Jotta jaksan huomiseen
Kanna maailman kaikki surunkyyneleet
Ja pyyhi posket niistä kostuneet
Jää ilo kannattamaan
Meri tyyntyy pian
Vastatuuli heikentyy
Iho jäästä selviytyy
Laululintu virkistyy
Lennä, tuuli vielä humisee
Ilmaan ennän, kantaa siivet huomiseen
Jossa lintu soittoansa myy
Äänestänsä mykistyy
Enää itke ei
Lennä, siivet auenneet on
Älä pelkää, liitämällä kohtaloon
Löydät rakkaudesta taikaa, sille annat aikaa
Elä, ihminen
Lennä, lennä, lennä, vierelle jään
5. Mahdoton suhde
Hu... mmm...
Uskotellen toisilleen
Feikkisuhteensa paikoilleen
Saivat ainoastaan näytellen sen
Enkä usko, ett suhteen vois parantaa
Se mitään, voi koskaan antaa
Arkipäivät riidellen
Eivät menneet liidellen
Pinnan alla vaan kärsittiin
Otti aikansa mieltää ja suhde tää kieltää
Tyttö lähti kauas merten taa
Turhaa, turhaa, tarpeetonta vatvoa
Sielun murhaa, kahleetonta pakkoa
Suhde karikolle parin toivon vei
Armon aikaakaan se suonut ei
Luottaa huomiseen
Valheet irti toisistaan
Yhtä aikaa kriisistään
Tyttö pääsi nyyhkäilystään
Sen poika käsitti, ett lähtö koettaa, tyttöä ei saa
Takaisin millään
Niin on turhaa, turhaa, turhaa yrittää
Sielun murhaa viljellä, väistää toistensa itsekkyys
Uutta rakkautta kun lähtee etsimään
Ei saa ain lähteä töpeksimään
Siis muista, säntillisyys
Jälleen kohtaavat
Tyttö katseensa häijyn luo
Pojalle pettävälle suo
Tämä uuden alkuun saa
Turhaa, tarpeetonta vatvoa
Psyykkeen murhaa, toivotonta unelmaa
Suhde karikolle tämän vei
Armon aikaakaan tullut ei
Luottaa huomiseen
Turhaa, suhde nurkkaan ajaa
Psyykkeen murhaa, suhteen muutos mahdoton
Kun on kaksin valehdellut, palkan siitä saanut
Toivoo uutta vaan
Turhaa, turhaa, turhaa uskothan sen?
Uskotellen toisilleen
Feikkisuhteensa paikoilleen
Saivat ainoastaan näytellen sen
Enkä usko, ett suhteen vois parantaa
Se mitään, voi koskaan antaa
Arkipäivät riidellen
Eivät menneet liidellen
Pinnan alla vaan kärsittiin
Otti aikansa mieltää ja suhde tää kieltää
Tyttö lähti kauas merten taa
Turhaa, turhaa, tarpeetonta vatvoa
Sielun murhaa, kahleetonta pakkoa
Suhde karikolle parin toivon vei
Armon aikaakaan se suonut ei
Luottaa huomiseen
Valheet irti toisistaan
Yhtä aikaa kriisistään
Tyttö pääsi nyyhkäilystään
Sen poika käsitti, ett lähtö koettaa, tyttöä ei saa
Takaisin millään
Niin on turhaa, turhaa, turhaa yrittää
Sielun murhaa viljellä, väistää toistensa itsekkyys
Uutta rakkautta kun lähtee etsimään
Ei saa ain lähteä töpeksimään
Siis muista, säntillisyys
Jälleen kohtaavat
Tyttö katseensa häijyn luo
Pojalle pettävälle suo
Tämä uuden alkuun saa
Turhaa, tarpeetonta vatvoa
Psyykkeen murhaa, toivotonta unelmaa
Suhde karikolle tämän vei
Armon aikaakaan tullut ei
Luottaa huomiseen
Turhaa, suhde nurkkaan ajaa
Psyykkeen murhaa, suhteen muutos mahdoton
Kun on kaksin valehdellut, palkan siitä saanut
Toivoo uutta vaan
Turhaa, turhaa, turhaa uskothan sen?
6. Erään linnun tuho ja nousu
Uuu... Hmm...
Istut maassa kärsien
Olet vielä poikanen
Syynä auto-onnettomuus?
Emon raato on haissut jo hetkisen
Asetelma niin murheellinen
Lintukannan reduktio
Täällä päin on traditio
Valitettavaahan se on
Laki luonnon luo puolet - oo uljas, tai kuolet
Uhri vaatii vain kannustimen
Lennä lennä, kohti uutta elämää
Anna mennä, pystyt kyllä heräämään
Ja kun joskus myötätuuli johdattaa
Suojatiesi on yllä maan
Nouse, tee se nyt
Mauri-myyrä johdattaa
Pientä onnenonkijaa
Kuuntelethan rohkaisijaa
Jos kaadut, ei huolta - on alku aina hiukan hankalaa
Sä tuut nousemaan
Mikset lennä? Turvapaikka odottaa
Täytyy mennä heti, tai joku kiinni sinut saa
Olet kohta taivaankannen valtias
Kuin kotka vaistoissasi voimakas
Nyt näytä, taipuuko maa?
Tästä alkaa tie
Olet valmis kohtaamaan
Nousukiidon kultaisen
Ota siivet hallintaan
Lennä, kohti uutta elämää
Anna mennä, kanna työsi hedelmää
Vihdoin myötätuulen myötä saat
Pilviin asti singahtaa
Mene, nyt se tee
Lennä, uusiin seikkailuihin
Anna mennä, mutta ethän aja puihin
Portti auki! Täältä tullaan, kaikuu huuto hurraan
Portti aukeaa
Lennä, lennä, lennä, Alfred J. Kwak!
Istut maassa kärsien
Olet vielä poikanen
Syynä auto-onnettomuus?
Emon raato on haissut jo hetkisen
Asetelma niin murheellinen
Lintukannan reduktio
Täällä päin on traditio
Valitettavaahan se on
Laki luonnon luo puolet - oo uljas, tai kuolet
Uhri vaatii vain kannustimen
Lennä lennä, kohti uutta elämää
Anna mennä, pystyt kyllä heräämään
Ja kun joskus myötätuuli johdattaa
Suojatiesi on yllä maan
Nouse, tee se nyt
Mauri-myyrä johdattaa
Pientä onnenonkijaa
Kuuntelethan rohkaisijaa
Jos kaadut, ei huolta - on alku aina hiukan hankalaa
Sä tuut nousemaan
Mikset lennä? Turvapaikka odottaa
Täytyy mennä heti, tai joku kiinni sinut saa
Olet kohta taivaankannen valtias
Kuin kotka vaistoissasi voimakas
Nyt näytä, taipuuko maa?
Tästä alkaa tie
Olet valmis kohtaamaan
Nousukiidon kultaisen
Ota siivet hallintaan
Lennä, kohti uutta elämää
Anna mennä, kanna työsi hedelmää
Vihdoin myötätuulen myötä saat
Pilviin asti singahtaa
Mene, nyt se tee
Lennä, uusiin seikkailuihin
Anna mennä, mutta ethän aja puihin
Portti auki! Täältä tullaan, kaikuu huuto hurraan
Portti aukeaa
Lennä, lennä, lennä, Alfred J. Kwak!
7. Luota
Huu... mmm...
Kuoli toivo kultainen, jäljellä vain hiukkanen
Synkkä pilvi taivaalla on
Usko loppuu ja kahleet nyt kiedotaan
Se sattuu, en vastaan mä paa
Varjot mua kiristävät, kaulasta ne kuristavat
Elon menneen silmissä nään
Mutta äänen mä kuulen, sen harhaksi luulen
Sitkeästi vain korvissa soi:
Luota, luota, vielä kaikki aukeaa
Saatat löytää ehkä suunnan parempaan
Jalanjälkiäni jos sä astelet
Elämäsi eteen taistelet
Silloin voitetaan
Tottelenko puhujaa, uskoako sanojaan?
Tuntematon houkuttelee
Kun tyhjyyttä kaikuu se loppu mitä mulla enää on
Käyn kiinnostumaan
Kerran luota, jotta kaikki paranee
Täältä löydät oven pois, aivan uuteen tarinaan
Miksi käyttämättä tämän jättäisit?
Äl' mieti, ripaa sä jo kosketit!
Näin pääset onnistumaan
Nousen korkeuksiin
Nuijan heitän varjoihin
Vapaus reiän puhkaisee
Musta voima lähtee kuuseen
Luotin, nyt on kaikki valkeaa
Aika kaunis, sinne pääsin palaamaan
Mulle annoit suuren huomion, paha saikin tuomion
Elän uudelleen
Luota, nouse pinnasta maan
Itsees usko, tiedän kokemuksesta
Ettei mahdotonta ookaan: rakkautesi voittaa
Kuule ääntäsi
Luota, luota, luota, niinkuin mä tein
Kuoli toivo kultainen, jäljellä vain hiukkanen
Synkkä pilvi taivaalla on
Usko loppuu ja kahleet nyt kiedotaan
Se sattuu, en vastaan mä paa
Varjot mua kiristävät, kaulasta ne kuristavat
Elon menneen silmissä nään
Mutta äänen mä kuulen, sen harhaksi luulen
Sitkeästi vain korvissa soi:
Luota, luota, vielä kaikki aukeaa
Saatat löytää ehkä suunnan parempaan
Jalanjälkiäni jos sä astelet
Elämäsi eteen taistelet
Silloin voitetaan
Tottelenko puhujaa, uskoako sanojaan?
Tuntematon houkuttelee
Kun tyhjyyttä kaikuu se loppu mitä mulla enää on
Käyn kiinnostumaan
Kerran luota, jotta kaikki paranee
Täältä löydät oven pois, aivan uuteen tarinaan
Miksi käyttämättä tämän jättäisit?
Äl' mieti, ripaa sä jo kosketit!
Näin pääset onnistumaan
Nousen korkeuksiin
Nuijan heitän varjoihin
Vapaus reiän puhkaisee
Musta voima lähtee kuuseen
Luotin, nyt on kaikki valkeaa
Aika kaunis, sinne pääsin palaamaan
Mulle annoit suuren huomion, paha saikin tuomion
Elän uudelleen
Luota, nouse pinnasta maan
Itsees usko, tiedän kokemuksesta
Ettei mahdotonta ookaan: rakkautesi voittaa
Kuule ääntäsi
Luota, luota, luota, niinkuin mä tein